Järjestelmä toimii silloin, kun se mittaa itseään
Kouluterveydenhuollon toimivuutta mitataan keskiarvoilla ja mitoituksilla. Lasketaan montako terveydenhoitajaa on tuhatta oppilasta kohden, kuinka moni tarkastus on tehty. Mutta luvut eivät kerro, onko apua saatu silloin, kun sitä on tarvittu. Ne eivät kerro, tavoittiko palvelu sen nuoren, joka jäi pois koulusta, jolla ei ollut niitä sanoja tai joka ei enää jaksanut tulla pyytämään apua.
Valtakunnallisesti jopa 40 % yläkouluikäisistä tytöistä kokee terveydentilansa huonoksi tai keskinkertaiseksi. Kanta-Hämeessä opiskeluhuollon resurssit eivät vastaa todellista tarvetta. Psykologipalveluihin ei pääse ajoissa. Lääkäripalvelut ovat rajattuja. Meillä on kasvavaa pahoinvointia ja järjestelmä, joka ei vaan ehdi. Tämä on rakenteellinen ongelma. Palvelut on rakennettu hallittaviksi, ei kohdattaviksi. Terveydenhoitaja ei ehdi tutustua oppilaisiin. Psykologeja on liian vähän. Vastuu on hajautettu niin moneen suuntaan, ettei kukaan enää kanna sitä kokonaisuudesta. Järjestelmä arvioi omaa onnistumistaan ja antaa itselleen "kelpo arvosanan".
Vaikka nuori jää yksin. Joku voi aina sanoa, että tarvitaan lisää rahaa. Totta kai tarvitaan. Mutta jos kaadetaan rahaa toimimattomaan rakenteeseen, se ei paranna mitään. Se vain peittää ongelmat näkyvistä. Lopulta käy niin, että ongelmat eivät enää näy tilastoissa, mutta ne näkyvät ihmisissä. Ja ne on jo tunnistettu. Ongelma ei ole ihmisissä. Ongelma on siinä, miten järjestelmä on rakennettu. Meidän on päivitettävä kouluterveydenhuolto toimivaksi. Sen on oltava osa koulun arkea. Sen on oltava paikalla silloin kun tarvitaan, ei silloin kun järjestelmä ehtii. Tarvitsemme palvelua, joka on jatkuvaa, tuttua, saavutettavaa. Ei irrallista tarkastusta tai yksittäistä käyntiä, vaan inhimillistä tukea.
Samalla meidän on purettava se, mikä ei toimi. Uudistettava järjestämistapa. Tunnistettava missä vaikuttavuus syntyy. Uskallettava ottaa käyttöön omavastuita ja ohjauskeinoja, jotka eivät estä hoitoon pääsyä, vaan suuntaavat resursseja sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Jos mittari näyttää vihreää, mutta nuori voi huonosti – mittari on väärä.
Jos järjestelmä toimii – mutta vain itsensä mielestä – silloin on tehtävä jotain.