Lyseon remontointi vaikuttaa koko tulevaisuuden palveluverkkoon
Hämeenlinnan valtuusto päättää ensi viikolla, lähdetäänkö viemään eteenpäin 26,5 miljoonan euron investointia Lyseon päärakennuksen korjaamiseen ja uudisosaan. Moni haluaa edetä nopeasti, mutta juuri nyt olisi syytä pysähtyä hetkeksi.
Selvityksiä on tehty rakennuksen osalta, mutta kokonaiskuva ympäriltä puuttuu edelleen. Investointia ei ole arvioitu väestökehityksen, lukiokoulutuksen rakenteen eikä pitkän aikavälin taloudellisten resurssien näkökulmasta. Aiempi päätös lukion palauttamisesta tehtiin ajassa, joka ei enää vastaa tämän päivän todellisuutta. Vastuullinen päättäjä kysyy silloin, onko ratkaisu edelleen perusteltu.
Lyseon korjaus ja uudisosa maksaisivat kaupungille 26,5 miljoonaa euroa ja nostaisivat vuokran 1,5 miljoonaan euroon vuodessa, kaksinkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Tavastian kampuksella Lyseon käytössä olevat tilat maksavat noin 740 000 euroa vuodessa. Ne ovat modernit, toimivat ja opetuksen kannalta oikein hyvät. Opetuksen laatu tai toiminnalliset edellytykset eivät paranisi, vaikka kustannukset kaksinkertaistuisivat. Päinvastoin, suojeltua rakennusta ei voi muokata vapaasti nykyaikaisen koulun tarpeisiin.
Usein todetaan, että rakennushan on joka tapauksessa remontoitava. Näin varmasti jossain vaiheessa on, mutta silloin on kysyttävä: mistä muista tiloista olemme valmiit luopumaan, mistä vähentämään tai säästämään, jotta kokonaisuus pysyy tasapainossa?
Jos haluamme korjata kulttuurihistoriallisen rakennuksen sen arvojen vuoksi, se on täysin ymmärrettävää, mutta silloin se pitää sanoa reilusti ääneen.
Ongelma ei ole vain investoinnin suuruus, vaan se, että rakennus alkaa ohjata päätöksiä. Emme enää kysy, mikä on kaupungille järkevää, vaan mitä voisimme sijoittaa sinne, jotta rakennus saataisiin käyttöön. Jos haluamme korjata kulttuurihistoriallisen rakennuksen sen arvojen vuoksi, se on täysin ymmärrettävää, mutta silloin se pitää sanoa reilusti ääneen. Nyt perustelut ovat toisaalla.
Samaan aikaan väestöennuste kertoo lukioikäisten määrän laskevan yli 30 prosenttia vuoteen 2040 mennessä. Se tarkoittaa noin 2,4 miljoonan euron vähenemää rahoituksessa. Kolmen lukion mallia ei tällaisessa kehityksessä pystytä ylläpitämään. Jos Lyseon hanke toteutetaan, se on käytännössä palveluverkkopäätös ennen kuin palveluverkosta on edes keskusteltu.
Lukiokoulutuksen nykyisellä ylijäämällä on rahoitettu Lammin lukion noin 350 000 euron vuosittainen alijäämä. Jos Lyseon hanke toteutetaan, tuo ylijäämä katoaa ja alijäämä jää kaupungin, eli veronmaksajien maksettavaksi. Samalla on rehellistä todeta, että jos tähän sitoudutaan, jotain muuta jää väistämättä tekemättä.
Investointi kasvattaisi lukiokoulutuksen alijäämää ja pakottaisi etsimään säästöjä opetuksen sisällöistä ja tukipalveluista. Rakennus pelastettaisiin opetuksen resursseilla.
Kyse ei ole yhdestä rakennuksesta, vaan koko palveluverkosta. Päätös sitoo kaupungin sivistystoimen talouden vuosikymmeniksi, samaan aikaan kun paine muun verkon sopeuttamiseen kasvaa.
Lyseo on arvokas rakennus, mutta arvokkainkin rakennus muuttuu taakaksi, jos se alkaa ohjata muita päätöksiä.
Ensin ymmärrys kokonaisuudesta, sitten päätös etenemisestä.