Rakenteet, jotka on tehty kasvun aikaan, eivät kestä supistuvan todellisuuden painetta

Hämeenlinnan kaupungin talous on nyt paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan. Kolme vuotta peräkkäin reipas ylijäämäinen tilinpäätös kertoo, että suunta on ollut oikea. Viime vuosi oli historiallinen: kertaeristä puhdistettunakin ylijäämää kertyi lähes 22 miljoonaa euroa.Tämän valtuustokauden suurin onnistuminen on ollut talouden tasapainottamistoimet. Siitä kuuluu tunnustus monelle. Mutta samalla on rehellisesti sanottava, mikään ei ole valmista.Syntyvyys laskee. Työikäisten määrä vähenee. Työvoimapula on todellinen ja pahimmillaan juuri niillä aloilla, joilla tarve on suurin. Tämä ei ole tilapäinen asia, joka ajan kanssa korjaantuu, vaan monella tapaa pysyvä muutos. Meillä on rakenteita, jotka on rakennettu sen ajan logiikalla, kun kaikki kasvoi. Nyt ne samat rakenteet joutuvat elämään todellisuudessa, jossa kaikkea on vähemmän. 

Ja sen takia moni asia pitää uskaltaa miettiä uudelleen. 

Meidän pitää edelleen käyttää rahat järkevästi. Mutta nyt järkevyys ei tarkoita pelkästään säilyttämistä vaan uudistamista. Pitää katsoa kriittisesti, missä järjestelmä palvelee ihmisiä ja missä se palvelee itseään. Mihin kannattaa investoida ja mitä on uskallettava jättää taakse. Uutta rakennetaan silloin, kun se vahvistaa vanhaa tai mahdollistaa sellaista, mitä ei vielä ole – mutta minkä tarve tunnistetaan tulevaisuudessa.Meidän on pidettävä kiinni niistä, jotka jo tekevät töitä ja houkuteltava heitä lisää. Houkuttelevuus ei synny kivoista iskulauseista eikä lämpimistä puheista. Se syntyy siitä, että arki toimii, työ on mahdollista ja kunta ei ole vain hallintoa, vaan mahdollistaja. 

Samalla kannattaa muistaa yksi yksinkertainen periaate:Jokainen veroeuro, jonka ihminen saa käyttää itse, kohdentuu hänen omiin tai perheensä tarpeisiin – toisin kuin se, jonka kunta kerää ja jakaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja se, mikä kulloinkin katsotaan parhaaksi, riippuu usein siitä, kuka sattuu olemaan päättämässä.

Siksi juuri nyt on aika tehdä suunnitelma, joka rakentaa tulevaa ja kestää myös vaikeita aikoja. Sellainen, jossa uskalletaan investoida uuteen silloin, kun siihen on mahdollisuus – jotta on jotain, mikä kantaa sitten, kun tulee taas tiukempaa.Jos linja pitää, voisimme tulevaisuudessa tehdä valintoja, jotka näkyvät suoraan veronmaksajan arjessa – laskemalla veroja.Samalla on hyvä nähdä, että tulevaisuudessa myös hyvinvointialueet tulevat tavoittelemaan osuuttaan veropohjasta. 

Joillakin tahoilla on halu avata hyvinvointialueille oma verotusoikeus. Se olisi lopun alkua.